Eurovision 2014 -laulukilpailun voittaja katsojaäänillä oli itävaltalainen Conchita Wurst. Hän oli minunkin suosikkini (Ranskan ohella). Minun, joka en yleensä euroviisuja edes katsele. Mikä minuun vetosi? No, rokkia tai heviä näissä viisuissa oli turha odottaa, joten kuuntelin avoimin mielin tarjokkaita. Suomen Softengine oli ihan kiva, mutten uskonut silti kärkisijoihin. Hienosti pojat kyllä veti, yläfemmat!

Monet kommentoivat, että Itävallan kappale voitti, koska sen esittäjä oli erilainen. Mies, joka esittää naista on vain kuuluisuushakuinen. "Ei se olisi voittanut jos laulaja ei olisi ollut parrakas nainen". Kyseessä kuitenkin oli itävaltalainen mies nimeltä Tom Neuwirth. Pidin mm. kappaleen sävelkulusta ja laulajan äänestä.

Ex-kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara toteaa (HS 12.5.14) mukaan: "Conchita oli puistattava ilmestys. Olisiko kappale voittanut myös ilman, että sen esitti parrakas nainen?" Hän jatkaa: "Se teki hänet iljettävän näköiseksi. Hän olisi ollut ihan okei, jos hän olisi esittänyt miehenä kaunista naista" 

Sirpa ajatelkoon mitä haluaa. Ensinnäkin, Conchita on hahmo, joka on nainen. Hahmo nimeltä Conchita voitti euroviisut, VAIKKA hänellä on parta. Suurin osa eurooppalaisista äänestäjistä ei siis ajatellut, että Conchita on puistattava.Ehkä he kuuntelivat kappaletta eivätkä tuijottaneet naamakarvoja.

Nainen parralla on geneettinen poikkeavuus, kyllä. Mutta mitä sitten? Voittaja on mies, joka on drag queen. Keneltä on pois se asia, jos mies esiintyy naisena, tai nainen miehenä? Miksi yhteiskunnan pitää olla niin rajoittunut? Onko kyseessä sama "normi", jonka mukaan mies ei saa meikata tai naisella ei saa olla lyhyt tukka saati sitten kalju?

Minusta on riemastuttavaa, että Conchita osallistui euroviisuihin. Itse kappale oli hieno, pidin melodiasta, jousista sovituksessa ja laulajan upeasta äänestä. En olisi äänestänyt tai jättänyt äänestämättä riippumatta siitä, olisiko esittäjä ollut nainen, mies, homo, lesbo, musta, meksikaani, transvestiitti, jehovantodistaja, suomenruotsalainen, mormooni, ehdonalaisvanki, kokoomuslainen, eläkeläinen tai mikä muu tahansa, johon laatikkoon nykyelämä haluaa ihmiset luukuttaa.

Kaikkea ei tarvitse suvaita. Kaikesta ei tarvitse tykätä. Mutta yhtä totuutta ei koskaan ole olemassa.